Haluaisin pohtia ongelmien ratkaisemisen ja ratkaisujen etsimisen eroavaisuuksia. Nyt niin suosittujen nettitestien malliin; oletko ongelmien ratkaisija vaiko eteenpäin elävä? Jos allekirjoitat seuraavat väittämäni, olet selkeästi ongelmakeskeisen sijaan ratkaisukeskeinen tyyppi.
1. Ongelmien ratkaisemisessa ei sinänsä ole mitään toruttavaa, mutta sillä ei taata varustautumista nykyhetkeä seuraavaan aikaan. Tarvitaan konkreettinen toimintasuunnitelma, joka rakentuu omien voimavarojen hyödyntämisestä. Vahvuudet ovat olemassa, usko pois, ne täytyy vain kaivaa esiin.
2. Ongelman ratkaisu tapahtuu valitettavan usein kärjistyneissä tilanteissa, jolloin ratkaisuilla pyritään vain purkamaan pitkäänkin muhineet henkisesti kuormittavat pulmat. Mitä jos oppisimme tunnistamaan mieltämme vaivaavat asiat ajoissa ja ennaltaehkäisemään totaalit umpikujat?
3. Ongelman ratkaisuun liittyy usein myös epätietoisuus siitä, kenen ongelmaa nyt ollaankaan ratkaisemassa. Ammattiauttajat tarkoittavat hyvää, mutta tulisi muistaa että ongelman ja ideaalielämänsä määrittelee asiakas, ei auttaja. Vaikka kiihkeästi halutaankin auttaa, tulisi aina arvostaa asiakkaan käsitystä tilanteen oikeasta laidasta. Pitäisi unohtaa tieteellinen ajattelu sekä omat käsitykset siitä mikä asiakkaalle olisi parhaaksi. Miten elää eteenpäin, jos ongelmanratkaisumallit eivät ole omia, omaan arkeen istuvia?
4. Keskittymällä tulevaan ja vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimiseen vältytään ongelmissa kierimiseltä. Syitä ja menneitä on tarpeetonta penkoa liikaa. Kun ongelmaan keskittyy, niitä saattaa jopa löytyä tusina lisää. Eikö olisikin houkuttelevampaa keskittyä ongelmien sijaan mielenkiintoisiin ratkaisuihin, joita tarjoillaan yhden sijasta useampia?
5. Jos vielä mietittäisiin hieman tunnemaailmaa. Ratkaisujen etsiminen on jännittävää, kannustavaa, innostavaa, oivaltavaa. Tyydytystä saadaan onnistumisen tunteista, omien vahvuuksien hoksaamisesta ja ennen kaikkea toivon heräämisestä parempaan tulevaisuuteen. Ongelmakeskeisyys herättää ahdistavia toivottomuuden tunteita, joista en usko kenenkään pahemmin nauttivan.
Koska itse kannatan ratkaisukeskeisyyttä ja allekirjoitan edellä esittämäni ajatukset, arvostan myös Sinua, joka paljastuit ongelmakeskeiseksi tyypiksi. Väittäisin silti, että halutessaan jokaisella on mahdollisuus elää keveämpää, ratkaisukeskeistä elämää. Se vaatii vain hiukan rohkeutta poiketa niin tutuksi tulleelta tieltä ja tehdä ihan uudenlaisia löytöjä, kenties saavuttaa lisää onnellisuuttakin.
Elina S.
